719m korkeuteen nouseva Ylläksen tunturi on Suomen mittapuulla iso mäki, ja juuri siksi sen seudut ovat polkujuoksijoille optimaalinen paikka nauttia lajin lumoista. Alueen seitsemän tunturia tarjoavat haastetta suurilla nousulukemilla ja esimerkiksi Aakenuksen kaukaisempi sijainti takaa, että kilometrejäkin kertyy erämaan syövereissä. 

Hiljaiset erämaapolut neulaspinnalla ovat sitä parasta Lappia, mutta aivan Äkäslompolon kylästä lähtee yksi haastavimmista reiteistä, joita tunturit tarjoaa – kylältä kylälle. Reitti ei ole matkaoppaissa, vaan se pitää tietää, jotta sen haasteista pääsee nauttimaan. Haastava, kaunis ja monipuolinen reitti lähtee Äkäslompolon kylästä. Ensimmäinen kohde, johon tulee suunnistaa on Kellostapulin reunaa nouseva varkaankuru, jossa menee muutaman kilometrin mittaiset pitkospuut. Puisia pitkoksia on ilo juosta, mutta koko ajan jyrkkenevä nousu tuo haastavuutta menoon. Varkaankurun luonto on vihreää ja henkii satumetsämäisiä elementtejä puron solistessa ja saniaisten hallitessa maisemaa. Kurun yläosassa on laavu, jossa voi pitää pikaisen tauon. Laavulta matka jatkuu kohti Ylläksen huippua. Polku, joka lähtee Varkaankurun laavulta saapuu nopeasti Jokerikuppilalle, joka on pieni rinnekahvila rinteiden alaosassa. Siitä nousu alkaa jyrkentyä matkan jatkuessa kohti Ylläksen rinteessä menevää tietä. Tielle päästyä alkaa haastava osuus kohti huippua ja nousukulma on välillä jopa tukalan jyrkkä. Tie vie 719m korkean Ylläksen huipulle muutaman mutkan kautta, joten navigointi on helppoa. Ylläksen päältä avautuu tyylikäs maisema Ylläsjärven puolelle, jossa näkyy havumetsää, järviä ja soita silmän kantamattomiin. Huipun kahvilalta näkyy alhaalla Ylläsjärvi, jonne matka jatkuu. Oikealta lähtevät rinteet on paras väylä alas, sillä siellä rakkakiveä on vähiten ja alusta juostavaa. Rinteitä on helppo lasketella alas hissien ala-asemalle, jossa on hotelli, kauppoja ja ravintoloita. Ylläsjärven puolen elämä keskittyy pitkälti tänne, joten tässä on hyvä paikka kääntyä takaisin. Matkaa voi myös jatkaa Eelin kaupalle asti latu-uria, jolloin matkaa tulee kokonaisuudessaan yli 30km, kun tämä versio kerryttää GPS-mittariin reilun 20km lenkin. 

Ylläsjärven puolen rinnekeskuksessa siis käännös ja nenä taas kohti Ylläksen huippua. Rinteiden oikeasta laidasta lähtee vaellusreitti, joka kulkee Ylläksen huipun ja Keskisenlaen välistä. Reitti menee ensin tunturikuusikossa, mutta pian muuttuu puuttomaksi tunturimaisemaksi. Selän takana aukeaa hieno maisemalinja, joten nousussa kannattaa kääntää katse myös taakse. Polku on hyvin juostavaa ja nousu “armollinen”. Huippujen välissä on lyhyt tasainen sektori, jonka jälkeen alkaa lasku kohti Äkäslompoloa. Alkuun samaa tuttua reittiä Jokerikuppilalle, josta kurvataan kohti luontokeskus Kellokasta. Kellokaan takapihalta vielä vaelluspolku alle ja viimeiset kilometrit vauhdikkaasti Äkäslompoloon. 

Kokonaisuudessaan reitti on noin 20km ja nousumetrejä kertyy 800. Maisemat ovat upeat, luontotyyppi vaihtuu monta kertaa ja alusta kengän alla on asfalttia, soraa, kiveä, puuta, hiekkaa yms. Jos hakusessa on haastava polkujuoksu reitti, nin kylältä kylälle on yksi parhaita, mitä Ylläs tarjoaa. 

   -Kiireen rajan tuolla puolen-